hopeahumala

Viikonloppu vierähti kansalaisopiston hopeakorukurssilla. Ikinä ennen en ole koruja tehnyt, vaikka kauan on mielessä ajatus pyörinyt. Nyt sitten aloitettiin suoraan hopeasta, se onkin mun lempikorumateriaali :) Voipojat kun olikin kivvaa hommaa :) Uskomattoman hienoja ketjuja siellä tehtiin, kuningasketjuja sun muita (en ole koskaan edes tiennyt, että on niin miljoonia lenkkivirityksiä... siis ihan oma maailmansa!), itse onneksi tykkään sellaisesta vähän simppelimmästä tyylistä, joten ei tarvinnut kovin monimutkaisia virityksiä tehdä. Tässäpä aikaansaannokset:

Ensimmäinen koruni:













Oili -ketjun muunnelma vuorikristalleilla. Mukavan helppo tehdä ja yksinkertaisuudessaan kaunis. Ainakin minusta.

Tokana työn alle tuli sormus ja koska levystä jäi palanen, tein siitä mätsäävän ranneketjun:












Sormus jäi kuvassa hiukan taka-alalle, mutta sitä se ei ole tosielämässä, tulee nimittäin jokapäiväiseen käyttöön! Levyn taoin vasaralla lommoseksi ja sitten juotettiin (onnistui kertalaakista) ja pyöristettiin. Ketjulevyissä sama menetelmä, välilenkeiksi oli jäänyt eka ketjusta just passeli määrä lenskuja. Varsinaine hukkapalakoru siis! Tosin piti tota levyä vähän lisää ostaa, mutta se meni kaikki, eli ei tullut hukkaa :)
Sormuksia pitää kyllä päästä tekemään enempikin...

Kolmas työ oli ranneketju sekin:

















Lankaan valssasin kuviot ja samalla siitä tuli vähän tollanen littana. Sitten yksinkertainen papuketjutyyppinen ratkaisu, tosin kaksinkertaisena :)

Pitihän sitä työvälineetkin sitten ostaa, että pääsee kotosalla jatkamaan tätä. Niin kivaa :)